Karviapäivät ja Laitilan Tehdas tapahtuma 5-6.8.2005

Kohti Karviaa

Perjantaiaamuna kakkosvaihe, jonka ansiosta jalkavamma sen kun pahenee. Aku Ankka kävelyä. Poliisilaitokselle todistus klo 15.30, auton vaihto ja kohti vesilaitosta hakemaan vahvareita ja Miaa. Karska vielä matkalta kyytiin ja meille lastaamaan autoa, muut valmiina. Suihkun ja ranskalaisten kautta reissuun kaikki rempallaan kiireen keskellä. 10 minuutin ajomatkan jälkeen Anne huomaa että kännykkä on jäänyt kotiin ja jostain syystä ilman sitä ei voi missään tapauksessa lähteä. Oli miten oli, käännös takaisin ja uusi yritys.

Normaalista poiketen Mia ja Karska istuivat Mulkun edessä (suom. keikkakaaramme Chevi Van). Me Ninnan kanssa takana ja Anne ratissa. Matkalla taisteltiin musiikista, ilmoille pääsivät kajahta­maan SOAD, Mew, Damn Seagulls ja Eläkeläiset. No vittu Eläkeläiset…

Euforian saapuminen keikkapaikalle, takana keikka-automme cHevi ja paviljongin kulma.

Karvialle päästiin siinä seiskan jälkeen, yllättävän hyvin aikataulun mukaan. Mielenkiinnolla odo­tettiin millaiseen paikkaan sitä ollaan päätymässä. Heti perille saavuttuamme totesimme, että video­kamera olisi ollut tarpeen. Vastaanotto ja koko paikka olivat jokseenkin legendaarisia. Tuli tunne kuin olisi kiertelevä keikkamuusikko pari vuosikymmentä sitten.

Bäkkäritunnelmia, Ninna kuvaa peiliä

Fanikuvia 30 vuoden takaa

Itse keikkapaikka oli pyöreä paviljonki­hässäkkä. Meidät toivotettiin tervetul­leiksi, ja meiltä kysel­tiin missä ovat nahkahousut. Kamojen roudailu alkoi saman tien. Takahuone löytyi lavan takaa ja se oli aika vau! Tuli mieleen mök­kisau­nan pukuhuone; lautaseinät, peili, ikkuna + 70-luvun nahkasoh­vat. Seinät täynnä paikalla vierailleiden artistien kirjoituksia ja tarroja. Vanhin niistä vuodelta 1968. Paviljongin vieressä oli kylätapahtuman perinteisiin kuuluva kaljateltta sekä vielä hieman kesken­eräi­nen huoltorakennus. Paviljongissa tulisi siis olemaan nuorten disco ja meidän keikka 5 euron sisään­pääsyllä ja kalja­teltassa vähän vanhempien bileet. Huoltorakennus oli vielä hieman kesken ja siten esimerkiksi wc:n kopeissa ei ollut lainkaan seiniä vaan suihkuverhot. Se aiheutti hilpeyttä moneen otteeseen.

Flikat palkintokorokkeella Karvian pimenevässä yössä

Saatiin infot illan kulusta ja edellisellä viikolla ilmestynyt paikallislehden juttu kätöseen. Oltiin aika starboja :). Alettiin zekkailemaan ja oli pientä sähläystä tekniikan puolelta, toki meidänkin. Tasot nousi ja nousi. Ninna näytti jälleen kyntensä laulamalla kesäillan valssin kaikki säkeistöt, sehän ei siis lopu ikinä. Tunnin jälkeen päätettiin olla valmiita ja lähdettiin kauppaan. Kunnon kaljaepisodi kassalla, kun flikat ostelivat 6-packeja. Minä tietysti jatkoin aloittamaani osa-aikaisabsolutismia. Aikaa riitti kulutettavaksi, koska soittoaika olisi vasta klo 00.00. Ja kyllä sitä oheistoimintaa keksit­tiinkin. Koko porukalla oli todella hyvä fiilis. Itselläni helvetisti liikaa energiaa, joten oli pakko keksiä koko ajan jotain. Otettiin valokuvia, pidettiin kesäkisat urheilukentällä, pelattiin korttia ja tutustuttiin kaljatelttaan. Paviljongissa oli discomeininki ja vain muutama tyttönen tanssahtele­massa. Musat tulivat reippahasti bäkkärille, josta sai lisää omaa kivaa, kiertäen ja kaartaen.

Soundcheck bäkkärin ovelta kuvattuna

Prelma roskiksessa

Ei se määrä vaan se laatu

Keikan aika koitti, muttei populaa liioin näkynyt, kaljateltalla sitäkin enemmän. Sisäänpääsymak­sun suuruus ja myöhäinen ajankohta varmasti verottivat halukkaita ja toisaalta kaljatelttaan pääsivät alaikäisetkin. Eipä se meitä kuitenkaan haitannut, ja soitto aloitettiin parikymmenpäiselle yleisölle. Jossain vaiheessa keikkaa puolet yleisöstä kävelivät ulos, muutamat toki jaksoivat oleskella lavan edustalla loppuun asti, ilojuomiensa ansiosta. Jännää oli se, että vaikka porukkaa ei ollut, me vedet­tiin aivan kymbillä, livemeininki ehkä parhaimpia mitä on ollut. Kerrankin kaikilla oli hyvä fiilis samaan aikaan. Puolessa välissä keikkaa meikäläisen wammautunut jalka kosti rasituksesta ja oli pakko rajoittaa. Encorekaan ei riittänyt 'yleisölle' vaan vedettiin vielä jotain ihme jammailuja sekä Sunshine, jota ei tällä kokoonpanolla oltu soitettu vielä kertaakaan ja vanhastakin ajasta oli jo vuosi.

Muutaman minuutin hengailusessio kaljateltassa

Keikan jälkeen kamat kasaan, kantoapua riittikin uusista paikallisista tuttavuuksista. Tinnitti aivan perkeleesti. Kotia kohti suunnistimme Eläkeläisten voimin, mikä on muuten erinomainen bändi, jos ei muuten silmät meinaa pysyä auki. Neljän maissa olimme perillä Eurajoella, veimme Mian ja Karskan Köyryntielle ja tulimme loput meille. Hoilaillen tyhjensimme Chevyn kamoista autotalliin:

”Mä tanssin katolla, mä tanssin kiukaalla,
mä tanssin heinäseipäällä ja navetassa, auu, auu, auu..
mä tanssin talvella, mä tanssin kesällä,
sukset jalassa myöskin,
täällähän on tanssit, ja täällähän on tanssit
mutta täällähän on tanssit, kohta humpataan!

Mä auton tanssin, ja mopon tanssin, tanssin kaikki ajoneuvotkin, auu, auu, auu, auu
On tanssi mahtavaa, ja minä olen myös, olen tässä tanssityös'
koska täällähän on tanssit, ja täällähän on tanssit
täällähän on tanssit, kohta humpataan!

Miauu, lehmä; Hau, kissa;
Auu, kirahvi; iuauauiauau, eläin!
täällähän on tanssit, kohta humpataan!”

Bäkkärin pöytä ja korttiensekoitus, huom. pizzalautaseen kirjoitettu biisilista ja seuraavan päivän keikkamainos.

Mia ja Karska valmistautuu.

Tatuoituna rintaan

Lauantaina Laitilaan

Herätys yhden paikkeilla, suihku ja ruokaa. Kaikki tapahtui erityisen hitaasti. Oli ihan komia ilma ja hankittiin päivän C-vitamiiniannos pihan puskista ja valmistauduttiin lähtöön. Soitto Laitilan suun­taan viimehetken varmisteluna ja tilannekatsauksena vakuutti, ettei kannata edes yrittää tehdä soundcheckiä. Kävi myös ilmi, että tarvitaan enemmän omia kamoja mukaan, joten piti hommata toinen auto, nyt kun ei ollut iso auto käytettävissä. Anu ja Teemo tulivat hätiin 'perheautollaan' neljän maissa ja lähdimme hakemaan vielä Karskan ja Mian messiin. Erityisempää kiirettä ei ollut ja odottelimmekin parikymmentä minuuttia pihassa, kun Mia joi teetään lasin toisella puolen.

Vihdoin matkaan Euforia Kartsassa ja 'roudarit+bändärit' (ihana nimitys ystävillemme) toisessa. Matka kului taas kinastellessa siitä mitä kuunnellaan.

Laitilassa kaupan kautta jäähallille. Paikanpäällä ruoka ja juomapuoli tulivat iloisena yllätyksenä. Flikat siinä santsas vähän juomia omaan pukkariin, jossa olivat lisäksi Badger Milk ja joku toinen orkesteri. Aika kului pitkälti hengaillessa omaa keikkaa odotellen, katsasteltiin muita bändejä jne. Ilmainen alkoholi sekoitti laulajan pään -> holhouspuhuttelu. Takahuoneessa paskanjauhami­nen potenssiin 58. Röyhtäilykisa, joka jostain syystä karkotti muita bändiläisiä.

”Kato!” Pukuhuoneemme.

Söimme itsemme täyteen ja jatkoimme odottelua. Koko porukka yhtä suurta perhettä, heh.

Keikka tuli ja meni ihan mukavasti. Porukkaa oli katsomassa ihan hyvin siinä etusalla, tosin tila oli niin suuri että näytti melko autiolta, mutta eipä se haitannut.

Koko poppoo koolla Ninna kameran takana, Anu, Prelma, Teemo, Heinz, Mia, Karska ja Jaana.

Olen lopettanut aiempien muistiinpanojeni kirjoittamisen tähän kohtaan, ja koska nyt on keikasta kulunut jo pari kuukautta, en tarkempia yksityiskohtia keikasta sitten muistakaan. Kyselin muilta muistoja keikasta, ja totesimme että jäi ainakin hyvä fiilis keikan jälkeen, kuulostikin ihan suht hy­välle itselle päin, kunhan pysytteli tietyllä alueella.

”Mä olin avaas limsapulloo biisien välissä ja ne levähti kaikki mun päälle sieltä ja sitten alkoikin jo biisi, ja olin ihan että ei helvetti. Kapulat ja kä­det ihan tahmeina ja aattelin että kohta se sokeri jähmettyy kiinni”, Karska muisteli. Ninnalla meni laulut unhoksiin hetkittäin ja siihen osasyyllisenä ovat varmasti Laitilan hurriganesit.

Keikan jälkeen palauduttiin tunnelmista ja selviteltiin ajatuksia. Sitten tuli mukava hetki, kun toinen bändi pyysi meitä lämppärikseen kiertueelle, mikäli se muista tahoista riippuen onnistuu. Hehkutel­tiin siinä ja kateltiin loppuja esiintyjiä. Bäkkärillä pidettiin hubaa med Badger Milk. Yh­teislaulut raikasivat sähkiksen säestyksellä. Taisivat pukuhuoneen naulakot samalla kokea kestä­vyystestin.

ja kaikilla oli niin mukavaa.

Katottiin viimeinen bändi ja alettiin suunnitella lähtöä Eurajoelle päin. Mia ja Karska jo hyppäsivät Anun ja Teemon kyytiin ja lähtivät kotiinpäin, meidän piti lähteä perässä. Jotenkin tilanne meni siihen että suostuinkin kieppaamaan jatkojen kautta. Ja faktahan on se että jos jollain on auto niin silloin kaikki mahtuvat siihen, koska sillä jollain on joka tapauksessa auto. Niinpä lastasimme au­tomme ja lähdimme köröttelemään lähistöllä sijaitsevaan määränpäähän.. Lastaaminen on se oikea sana, koska mukaan lähtivät loput euforiasta, kaljakori, Badger Milk sekä heidän kaksi kaveriaan. Nope­asti laskettuna voisi luulla että tämä on liian monta. Mikäköhän oli sen kaljakorin funktio?

Jatkoille. Huomatkaamme henkilö kahden vasemmanpuoleisen henkilön takana ja Prelma & pullat kaljakorin alla. Kuvaajana Ninna tai Jaana.

Lehmäpukukierroksen ja muutaman uloslukkiutumisen jälkeen suuntasimme kohti kotia.

Lehmä

teksti: Heinz kuvat: Ninna